elokuu 2026
-
Kiusaaminen menee ihon alle
Muistan jo yläasteella sen kiusaamisen ilmapiirin. Olin itse kova luu, eivätkä kiusaajat saaneet puheitaan menemään ihoni alle siten, että niistä olisi koitunut sen suurempaa vahinkoa. Mutta jokaisen kohdalla asia ei ole näin, ja henkiseksi pahoinpitelyksi luokittelemani kiusaaminen jättää ikuisia arpia. Minäkin olen katkera, mutta vain siihen rajaan asti, että olen maksanut takaisin samalla mitalla hyljeksimällä kiusaajiani, ja tulen tekemään niin maailman tappiin asti. Toisin sanoen minulta ei kannata tulla pyytämään, että unohtaisimme menneet ja olisimmekin kavereita. Emme ikinä – sen lupaan. Minulla on myös tapana lunastaa lupaukseni, joten ei tarvitse pelätä, että muuttaisin mieleni, koska siihen ei ole mitään tarvetta.…
-
Urheilua omilla ehdoilla
Erään lajin suomenmestarina koen, että minulla on tarve keskustella urheilusta. Kuten monet nuoret, minäkin pysyin pois ”pahuuden” tieltä osittain joukkueurheilun ansiosta – painavampi syy siihen on kuitenkin ollut kurinalaisuuteni. Olen aina urheillut muodossa taikka toisessa (toisinaan vain yöjuoksuja, mutta nekin ovat tietyssä elämänvaiheessa ihan ok). Jos joku kysyy harrastuksistani, koen edukseni mainita kuntosalin, tenniksen ja juoksun vain jo siksi, että ne ovat kulkeneet mukanani läpi elämän. Olen kertonut läheltä piti -tilanteestani ajautua syömishäiriön kouriin artikkeleissani Pyhä hampurilainen, ja Kehopositiivisuutta on monenlaista. Reilusti laihdutettuani ei siihen kuihtumisestani huolimatta ollut urheilulla osaa eikä arpaa. Kyttäsin kaloreita. Päätettyäni lopettaa moisen hölmöilyn keksin paremman…
-
Über-tuktuk ja puukirahvi
Oli vuosi 2018 tai 2019. Halusin Mombasasta takaisin Nairobiin, ja koska muut seuralaiseni olivat päättäneet jäädä yhä Mombasaan, otin yksin Überin juna-asemalle. Sovelluksen mukaan asemalle olisi matkaa kaksi kilometriä. Olin ostanut Mombasasta matkamuistoksi pitkäkaulaisen puukirahvin ja koska se oli suuri, oli kirahvia kätevintä kuljettaa kaulasta. Tilaamani kyyti kurvasi pihalle, ja edessäni jökötti vanhanrouhea tuktuk. Ei siinä mitään, maassa maan tavalla. Hyppäsin kyytiin kookkaan matkalaukkuni ja kirahvini kanssa. Kuljettaja ajoi ulos hotellin pihalta nurmireunusta pitkin. Hän sanoi minulle englanniksi, että ”laita vyö päälle”. En ollut tuktukissa paljon matkustaneena kuullut ennen moista pyyntöä, joten kysyin miksi. Hän vastasi ”motorway”. Ja nelikaistainen moottoritiehän…