Elämän pieniä pohdintoja

Nautin kirjoittamisesta ja siitä, että asioita voi kirjoittaa auki. Mielestäni on jopa terapeuttista selventää ja jäsennellä asioita yksittäisiin artikkeleihin. Omiin ajatuksiin tulee tilaa ja vaikeiden asioiden kohdalla tunne siitä, että ne on poistettu mielestä tekstiin, jossa kokonaisuus on yhtenäinen. Osan mielessä sekavana pyörineistä, yksinäisyyden tunnettakin tuottaneista asioista saa lokeroitua päähän siten, ettei toisiinsa todellisuudessa liittymättömät asiat enää sekoitu keskenään ja myllää päässä arjen keskellä. Esimerkiksi uusioperheeseen liittyvät ajatukset eivät todellisuudessa liity yksin metsässä kävelyyn jokaisella askeleella – tai ainakin omaa mieltä painavien asioiden auki kirjoittaminen blogiin jäsentää ne ajatuksiin ”valmiiksi”. Jo joka toisella askeleella jonkin mukavan ja rentouttavan ajatuksen miettiminen…

Raha tulee rahan luo. Pennissä on miljoonan alku. Pienistä puroista kasvaa suuri virta. Näitä lohtusanontojahan riittää, vaikka todellisuudessa meistä lähes jokainen painii ainakin kerran elämässään raha-asioiden kanssa. Olen itse päässyt vaikeuksien kautta voittoon, mutta työnsarkaa ja opeteltavaa on ollut senkin edestä. Raha ei tuo onnea, mutta sen omistaminen helpottaa päätösten tekemistä ja stressiä elämässä – tiettyyn rajaan asti. Upporikkaana tuskailisin varmaan vaikean valinnan edessä, kun pitäisi valita Ferrarin ja Lamborginin väliltä. Tuolloin tuskin kääntyisin ruokakaupassa Torino-makaronien puoleen vain, koska kilohinta on pienempi, kuin Myllyn parhaiden. Taloudelliset asiat ovat kuitenkin meillä mattimeikäläisillä pienistä valinnoista ja järkevistä siirroista kiinni. Ihan ensimmäisenä pitää…

Muistan jo yläasteella sen kiusaamisen ilmapiirin. Olin itse kova luu, eivätkä kiusaajat saaneet puheitaan menemään ihoni alle siten, että niistä olisi koitunut sen suurempaa vahinkoa. Mutta jokaisen kohdalla asia ei ole näin, ja henkiseksi pahoinpitelyksi luokittelemani kiusaaminen jättää ikuisia arpia. Minäkin olen katkera, mutta vain siihen rajaan asti, että olen maksanut takaisin samalla mitalla hyljeksimällä kiusaajiani, ja tulen tekemään niin maailman tappiin asti. Toisin sanoen minulta ei kannata tulla pyytämään, että unohtaisimme menneet ja olisimmekin kavereita. Emme ikinä – sen lupaan. Minulla on myös tapana lunastaa lupaukseni, joten ei tarvitse pelätä, että muuttaisin mieleni, koska siihen ei ole mitään tarvetta.…