Matkailun ihanuus ja pyöräilyn kamaluus

Syksy saapui vesisateineen, ja mieleeni tuli välittömästi ajatus palata lempiaiheeseeni pyöräilyyn. Kombini on ruostunut yhtä käyttökertaa lukuunottamatta kesän yli varastossa, ja tunnen siitä jopa mielihyvää. En suunnittele kaivavani rapistunutta fillariani neljän sen ympärille vuoratun naapurin polkupyörän välistä. Kävelen mielelläni kymmenen kilometriä, jotta polkaisuakaan ei tarvitse tehdä – edes terveyden vuoksi. Tosin mielenterveyteni pysyykin juuri tällä tavalla huomattavasti parempana. Muistan elävästi pyöräilleeni ammattikorkeakoulun harjoittelujaksolle arkipäivisin mäkisellä ja mutkaisella pyöräilijäntappopätkällä vuonna 2016. Sitäkin paremmin muistan kuitenkin erään vuoden 2009 aikana säännöllisesti kulkemani kymmenen kilometrin työmatkan, jolloin olin vielä rohkea. Suorastaan uhkarohkea ottaen huomioon, että olen ajanut fillarin kanssa auton alle jo ennen…

Inspiroidun eilen kirjoittamastani matka-artikkelista niin paljon, että ajattelin kirjoittaa heti perään uuden tarinan erilaisesta ulkomaanmatkasta. Pelkään merta, ja erityisesti syvää luonnonvettä, joten tyypillisesti uin ”koiraa” mahdollisimman pinnassa, jotta kala tai rapu ei puraisisi varpaastani. Siksi lähdinkin Balille surffileirille kahdeksaksi päiväksi! Astuin Helsinki-Vantaalle släbäreissäni, narutopissani, ja aivan liian lyhyissä shortseissani. Portilla minut upgreidattiin bisnekseen, ja lentovirkailija päästi (toivon mukaan tahattoman) ohhoh-huudahduksen mittaillen minua samalla päästä varpaisiin. Söin ja join kaiken mitä talo tarjosi, jotta jaksaisin hyvin koneessa levätyn yön jälkeen astua jälleen epämukavuusalueelle – tällä kertaa paljon pelkäämieni suurten aaltojen ja syvän veden varaan. Olin katsonut netistä valmiiksi videoita, joissa surffilaudan…

Olimme ystäväni kanssa reppureissulla Aasiassa vuonna 2011. Matkan aikana lähdimme pienelle malesialaiselle Pulau Tioman -nimiselle saarelle, ja sinne oli tarkoitus hankkiutua bussilla Singaporen rajalla sijaitsevan Johor Bahrun kautta. Oli jo etukäteen tiedossa, että kun saapuisimme rajalle, taksi olisi ainoa vaihtoehto päästä Mersingiin ja sen lauttasatamaan. Olin sairastunut juuri kampylo -nimiseen bakteeriin ja ollut syömättä kolme päivää, joten bussimatka Kuala Lumpurista ei alkanut toivotusti. Olin juuri ostanut 7-Elevenistä currynuudeleita kiehuvassa vedessä, koska ruokahaluni oli orastavasti palannut, joten viiden minuutin varoaika bussin lähtöön ei tehnyt minua onnelliseksi. Kävellessäni bussiin kuski käski jättää täpötäyden höyryävän nuudelikipponi terminaalin seinustalle. Korkkasin viinin. Bussimatkan kestoksi kerrottiin…