Matkailun ihanuus ja pyöräilyn kamaluus
-
Pyöräily talvella on kivaa?
Talvi ja sen ihanuus. Valkeat nietokset, aura-auton kolina, ihana viileys ihoa vasten. Poistetaan se aura-auto kuvioista ja lisätään tilalle hyhmettynyt, kapearenkainen fillari. Oli pakko palata lempiaiheeseeni kertoakseni vielä (ainakin) yksi tarina tuosta kovasti rakastamastani harrastuksesta. Toivon, ettei aviomieheni – suurena pyöräilyfanina – ala viritellä avioeroa tulille lueskellessaan näitä toistuvia kehuja kyseistä puuhaa kohtaan. Rakastan miestäni polkupyörien (ja talven) olemassaolosta huolimatta yli kaiken. Kerroin aiemmin kulkeneeni iltamyöhään 40km päähän rugbytreeneihin, ja koska pakolliset kuuden kilometrin pyöräilyosuudet olivat minulle arkea, niillä sattui ja tapahtui. Väittäisin Murphyn olleen asialla tuona eräänä iltana, kun palasin taklailutreeneistä hikisenä kotiin. Olin väsynyt parin tunnin harjoitusten ja…
-
Pyöräily on kivaa?
Ei ole. Lapsena pyöräily oli ihan kivaa, koska tuolloin ei vielä ollut skibiditoilet YouTube -videoita, Tiktokkia, Snäpchättiä, Googlea, kännyköitä, peliläppäreitä, saati muita yliaktivointileluja. Muutenkin mieltäisin 80-90-luvun aikaisen harrastuksen ennemminkin keinoksi tavata kavereita, kuin himoon polkea fillarilla. Tällä hetkellä omistan kaksi pyörää, joista toisen kumi on puhki, ja toinen on muuten vain romu. Molemmissa on yksi vaihde ja jalkajarrut (jotka olivat jo lapsuudessa ”nolot”). Polkupyörää tarvitaan, jotta pääsee liikkumaan, kun asuu isomman kaupungin ulkopuolella. Bussit ja autot on keksitty jo aikapäivää sitten, mutta bussit liikkuvat sangen harvaan Hakaniemen ulkopuolella, eikä autoakaan ole aina käytettävissä syystä taikka toisesta. Onneksi on olemassa polkupyöriä……
-
Unelmien Malediivit
Kyllä. Olen matkustanut. Tähän mennessä olen ehtinyt käymään kuitenkin ainoastaan noin 30 eri maassa ja kaikissa muissa maanosissa paitsi Australiassa/Oseaniassa, Etelä-Amerikassa ja Antarktiksella (eli paljon on vielä nähtävää). Kun astuin ensi kertaa Thaimaan maaperälle olin vakuuttunut siitä, ettei mikään tulisi koskaan ylittämään tuota paikkaa. Olin jälleen väärässä. Malediivit – aivan ultimaattisen huikea ja häkeltävillä maisemilla varustettu alue. Jo pelkästään lento vesitasolla atollien ylitse oli ikimuistoinen (luonnollisesti unohdin painaa kamerasta kuvaa-nappia, joten ”se ultimaattinen video” jäi haaveeksi – kiitos Murphy jälleen kerran). Tähän kuuluisi kuva Jo lähtö Helsinki-Vantaalta oli sattumalta onnekas, koska minut upgreidattiin bisnesluokkaan juuri ennen tuubia. Virkailija katsoi minua…