Olen matkustanut mielenkiintoisissa paikoissa (sekä lentäen että pyöräillen). Molemmista liikkumistavoista ja kohteista on kertynyt ikimuistoisia kokemuksia. Jos kuitenkin saisin valita vain toisen edellä mainituista matkustuskeinoista, valitsisin lentämisen, vaikka maailma tuhoutuukin. Uskon melusaasteen olevan huomattavasti vähäisempää silloin, kun en joudu fillarin selkään.

Kun isä kuoli, tein ikään kuin pyhiinvaellusmatkan niihin paikkoihin, joista isäni oli aina puhunut. Kävin esimerkiksi lentämässä helikopterilla Grand Canyonilla, koska isäni oli hehkuttanut sen olevan huikea kokemus. Lisäksi lensin Macaoon hyppäämään siihen aikaan maailman korkeimmaksi luokitellun benji-hypyn. Pelkäsin hyppyä kuollakseni jo vuoden etukäteen ja hyvästelin ovimikon tornin juurella ennen h-hetkeä. Selvisin kuitenkin hengissä ja hyvä niin. Piipahdin muistelomatkoillani myös Fuengirolassa tutkailemassa paikkoja, joissa isäni oli seikkaillut äitini kuoltua. Kävin myös Thaimaassa vielä kerran – kylläkin Pattayalla, koska en silloin vielä kyennyt menemään Phuketiin, jossa vanhempani olivat asuneet 9 vuotta talvisin.

Pyöräilyä aloin inhota erityisesti äitini kuoltua ja minun muutettua auttamaan isääni arkiaskareissa. Hän lähti Fuengirolaan kuuden viikon päästä saapumisestani ja Fallout 4-konsolipelin esiteltyään, joten pääsin tutustumaan pyöräillen paikkakuntaan, johon minun ei pitänyt koskaan ylipäätään palata. Positiivisimmat kokemukset kyseisellä pikkukylällä olivat siskojen seurassa vietetyt hetket ja satunnainen kohtaamiseni unelmieni miehen kanssa punttisalilla. Negatiivisimmiksi kokemuksiksi jäivät (uskoakseni pysyvästi) talvi ja pyöräily.

UUSIMMAT POSTAUKSET: