Alkoholistin ja hullun tarina
-
Perataanpa (perutaanpa) ystävyyttä
”SÄ OOT MUN PARAS YSTÄVÄ JA SUN KANS VOI PUHUA IHAN KAIKESTA” Kannattaako puhua kaikesta? Onko kyseessä oikea ystävä? Voi valitettavasti mennä vuosia tajuta, että jokin suhde saattaa olla kaukana ystävyydestä. Asiat on jaettu avoimesti, ja aina tavatessa ollaan halattu kyyneleet silmäkulmassa ja hoettu, kuinka ihana on nähdä pitkästä aikaa. Onko se ihanaa? Tajusin itse tavatessani yhdessä aviomieheni kanssa tällaista ”ystävää”, että toipuminen tapaamisen jälkeen kesti lähes viikon. Toipuminen siitä, kuinka alkkis, hullu ja huora sitä voikaan olla! Mitä yhteisessä illanvietossa sitten tapahtui? Ystävän kanssa tavatessa voisi kuvitella, että ilta on hauska, ja maailmaa parannetaan pohtien milloin mitäkin kevyttä. Jos…
-
Haastavat vuodet äitinä ilman lasta
Minua pidettiin avoimesti maailman paskimpana äitinä. Siitä puhuttiin ystäväpiirien illanistujaisissa samaan hengenvetoon kaunistellen ja halveksuen (välillä mietin olisiko jopa pelkkä suora halveksunta tuottanut vähemmän tuskaa valmiiksi kauheassa elämäntilanteessani). Jälkikäteen ajateltuna ei varmaan tule yllätyksenä kellekään jos kerron, että halusin oman itseni vuoksi vähentää niihin seurueisiin joutumista. ”Itsekeskeinen maailman paskin äiti jolla ei ole edes aikaa ystäville” tai siltä se ainakin tuntui. Niinpä – siitähän sitä luulisi olevan kysymys. Kukaan ei koskaan huomannut kysyä, kuinka minä voin. Vain asioistani oltiin kiinnostuneita – ei minusta. Täydellisten, virheettömien ihmisten maailma jota olemassaolollaan likaamassa maailman paskin äiti – alkoholisti ja huora – bilettäminen vain…
-
Menneisyyden kolhima äitipuoli
Olen ollut kerran äiti, kolmesti naimisissa, ja kaksi kertaa äitipuolen roolissa. Epäonnistunut äitiys ja kaksi aiempaa yrityskertaa avioliitossa ovat jättäneet jälkensä tämän hetkiseen arkeen äitipuolena ja isoäitinä. Olen aina pyrkinyt tekemään asiat oikein – perfektionistille ominaisen virheettömästi. On vaikea hyväksyä sitä totuutta, ettei ole täydellinen eikä voikaan olla. Haastavaa elämän polulla on myös se, että useimmiten virheet jättävät jälkensä melko karullakin tavalla. Toisinaan sanan ”inhimillisyys” yleisesti hyväksyttyä totuutta on vaikea hahmottaa. Se tuntuu vaihtelevan eri asiayhteyksissä epäloogisella tavalla. Äitipuolena elämisessä on varjopuolensa ja omat vaikeutensa. Hyvätkin puolet löytyvät, vaikka ne tuntuvat usein hukkuvan riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunteen alle. Omalta kohdaltani…