Alkoholistin ja hullun tarina

”Ai et oo ees ikkunoita pessy?!”, kuului alakerrasta siinä klo 16 aikaan, kun mies tuli töistä. Keräsin parhaillaan keittiön roskiksesta leluja, jotka 1,5-vuotias lapseni oli sinne roskina laittanut. Lapsiperhe-elämä oli arkea, mutta siinä alkoi olla sietämättömiä piirteitä. Olin toisinaan käynyt 10km päässä sijaitsevan, aavistuksen suuremman kylän keskustassa ruokakaupassa päästäkseni ihmisten ilmoille, mutta siitäkin tuli sanomista, koska lähikauppaan pääsisi kyllä vaunujen kanssa kävellen. ”Ei tarvi aina sinne kauas lähtee luuhaamaan ku lähempääki löytyy”. Niinpä. No, aika pian hän yllättäen myi oman autonsa, ja otti työmatkoille isäni ostaman kalliimman version – minun autoni käyttöönsä. ”Loppuu se luuhaaminen!”. Ja loppuihan se. Lisähyösteeksi tarvittiin…