Äitipuoli

”Sitä vain haluaa lapsensa ihailun”, toteaa Michael McAllister sarjassa Dead&Buried. Samoin äitipuoli haluaisi niiden lasten ihailun, joiden kanssa elää perheessä ja arjessa. Entä jos sellaisesta ihailusta ei ole tietoakaan? Ymmärrettävästikin ainoat ihailun kohteet ovat lapsen isä ja äiti. ”Se on palkitsevaa”, sanotaan äitiydestä. Miten uusioäitiys on palkitsevaa? Kun kaikki aidot ihmiset ovat lapsen elämässä mukana – mikä on tottakai hyvä asia eikä lausetta tule ymmärtää väärin – äitipuoli on ainoastaan ylimääräinen osoite, johon voi kohdistaa sen hetkiset tarpeensa. Äitipuolen on vaikeampi puolustautua ja kieltää, ja lapsi tietää sen varsin hyvin. Joka kerta äitipuolen kieltäessä tai rajoittaessa jotakin on hän se…

En ole Äitienpäivämasennus-artikkelin jälkeen avannut nykyistä asumisjärjestelyämme ennen tätä hetkeä. Syyt ovat monimutkaisia ja henkilökohtaisia, joten tarvitsin kokonaisen vuoden sulatellakseni asioita muotoonsa (ja käydäkseni eri ammattilaisilla selvittääkseni pelkistä huonoista vaihtoehdoista sitä parasta). Nykyinen järjestely tuntuu parhaimmalta, ja tulen artikkelissani avaamaan syitä siihen miksi. Tilanteessani (ja varmaan jokaisen tilanteessa) hölmöin lähestymistapa on miettiä, mitä muut minusta ajattelevat. Asiasta kirjoittaminen jäi edellä mainitusta syystä ”piippuun”, ja jouduin aloittamaan lähipiirin – kuten ystävyyssuhteiden selvittämisestä päätyen nykyiseen hetkeen, jossa palasista on mahdollista koota tarina. Mitä lapsiperheen keskellä sitten tapahtuu minun maailmastani käsin katsottuna? Sellainen, joka on lukenut aiempia tekstejäni lapseni menetyksestä ja niiden välityksellä…

Äitienpäivä. Äitipuolia onnitellaan kotona neljän seinän sisällä, ja sekin tapahtuu ennen oikean äidin astumista kuvioihin lopuksi päivää. Hänellä on siihen äitinä oikeus, ja juhlapäivää pitää päästä viettämään omien lastensa kanssa. Minäkin sain kahvin sänkyyn, valmiiksi tehdyn aamupalan, sekä onnittelukortteja. Koin olevani onnekas, koska 25 vuoden äitiyden jälkeen tämä oli ensimmäinen äitienpäivän aamiaiseni. Kerroin asiasta onnenkyynelin aamupalapöydässä. Päivän edetessä oli tunnelmaa latistavaa huomata, että jokainen silmiini osunut mainos tai lehti onnittelivat ainoastaan äitejä. Me äitipuolet emme ole onnittelujen arvoisia neljän seinän ulkopuolella. Kiitos huomaamattomuudestanne. Silti vietin päivän (kuten muutkin äidit) ansaitusti itseäni juhlistaen, niin hyvin kuin tilanteessa pystyn, mieheni kanssa kahdestaan…