Äitipuoli

Miltä tuntuu olla puolet kaikesta ajasta yksin, kun muu ”perhe” viettää yhdessä aikaa toisella paikkakunnalla sukulaisineen? Olen yksin joka toinen viikko, jokaisen lasten kouluviikon ajan. Se on lyhyen aikaa nautinto, mutta neljässä vuodessa se muuttuu muuksi kuin nautinnoksi. Kun lähdin unelmieni miehen matkaan Rocket Leagueta lainatakseni ”peili peilissä”, tulevaisuudennäkymänä oli 10 vuotta lapsiperhearkea. Meidän arjessamme – perheen äitipuolena – minä olen täysin näkymättömissä joka ikisellä kouluviikolla, eivätkä lapset soittele arkisin minulle, tai pidä muutenkaan yhteyttä (ehkäpä, koska heillä on jo kaikki tarvittava omalla paikkakunnallaan kuten isä ja äiti). Asun ja työskentelen 125 kilometrin päässä, joten välimatka on liian pitkä paikkakuntien…

Itse olet valinnut tämän elämän. No juu, se tiedetään. Se on ikään kuin oikeutus sormella osoittamiseen. Olen syypää, valinnan tehnyt, ja vastuullinen. Voin lähteä milloin hyvänsä, jos ei homma miellytä. – Kuulostaa helpolta. Siitä ei kuitenkaan saa olla kysymys, kun haluaa olla rakastamansa ihmisen kanssa. Mutta siinä elämäntilanteessa tarvitaan kaikkia uusioperheen jäseniä. Vikaa ei ole kenessäkään eikä missään. On vain olosuhteet, joihin perheessä jokaisen tulee sopeutua – ei ainoastaan ydinperheen ulkopuolisen tulokkaan. Olisi kohtuutonta edes yrittää väittää, etteikö vastuu kuuluisi kaikille uusioperheessä. Itseasiassa se kuuluu myös lapsille heidän kykenemissään rajoissa. Lastenkin tulee kasvaa uusioperheeseen, halusivat tai eivät. Jos lapset ajattelevat,…

Äitipuolen roolissa eläminen ei ole helppoa ja elän jo toista kertaa sitä todellisuutta. Kun lukee yleisesti lasten huoltajien kirjoittamia tekstejä, siellä mainitaan toisinaan kuinka raskasta arki on, mutta ”rakastan lapsiani yli kaiken”. Niinpä. Entä jos se arki on raskasta uusioperheessä muttei voi sanoa samaa jo pelkästään siitäkään syystä, etteivät lapset ole omia? En ole huoltaja enkä ole tavannut heitä synnytyslaitoksella 15 vuotta taaksepäin, vaan olen tavannut heidät joitakin vuosia sitten aloittaakseni tutustumisen täysin alusta. Näen heitä silloin tällöin ja minua puhutellaan etunimellä, koska heillä on jo oma äiti jossain muualla – minun kotini ja arkeni ulkopuolella. En tiedä, millaista isäpuolten…