Äitipuoli

Oman biologisen lapseni isä teki kaikkensa mustamaalatakseen minut iäksi. Hänen harmikseen olen kuitenkin saanut kunnian olla jo kahden muun perheen vanhemman roolissa – äitipuolena kylläkin. Lapseni isä kertoi kaikki ne pitkät vuodet lapselleni, kuinka olen jättänyt hänet ja olen ”SE paha äiti”. Ex-mieheni suurin pelko oli, mitä puhuisin hänestä siinä ohessa, kun olin hänen käsityksensä mukaan tullut uudelle paikkakunnalle vain ”bilettämään”. Kerroin kyllä jo vuonna 2004, ettei kukaan ole ylipäätään kiinnostunut kuka hän on, joten miksi ihmeessä olisin edes maininnut hänet sivulauseessa (paitsi nyt, heti 24 vuotta myöhemmin)? Minulla ei muutenkaan ole koskaan ollut tarvetta mustamaalata henkilökohtaisesti ketään. Faktat ja…

Ravistettu, sekoitettu ja uudelleenjaettu. Hajonneen ydinperheen keskuudessa vallinneet yhteiset säännöt muuttuvat pikkuhiljaa äiti- tai isäpuolen astuttua kuvioihin. Joululahjat avataan eri aikaan kuin kaikki ne vuodet aiemmin. Tottumuksiin jaellaan uusia sääntöjä, ja esimerkiksi limua ei saakaan enää hakea jääkaapista rajattomasti (tai syödä puolta pakettia palvikinkkua suoraan rasiasta ilman leipää). Käytäntöjä on suorastaan pakko muuttaa pikkuhiljaa ja vaivihkaa ollen kuin kävelevä mäkätysautomaatti. Olen kerran elämässäni katsellut livenä sitä puolituntista, kun kaksi taikinakulhollista mummin ostamia nameja katosi lasten suihin reilun puolen tunnin kahvittelun aikana. Järkytyin syvästi, enkä voi vieläkään uskoa näkemääni todeksi. Logiikan peräänkuuluttajana olen vakuuttunut siitä, että 40-kiloisen vatsalaukkuun ei voi mahtua…

Miltä tuntuu olla puolet kaikesta ajasta yksin, kun muu ”perhe” viettää yhdessä aikaa toisella paikkakunnalla sukulaisineen? Olen yksin joka toinen viikko, jokaisen lasten kouluviikon ajan. Se on lyhyen aikaa nautinto, mutta neljässä vuodessa se muuttuu muuksi kuin nautinnoksi. Kun lähdin unelmieni miehen matkaan Rocket Leagueta lainatakseni ”peili peilissä”, tulevaisuudennäkymänä oli 10 vuotta lapsiperhearkea. Meidän arjessamme – perheen äitipuolena – minä olen täysin näkymättömissä joka ikisellä kouluviikolla, eivätkä lapset soittele arkisin minulle, tai pidä muutenkaan yhteyttä (ehkäpä, koska heillä on jo kaikki tarvittava omalla paikkakunnallaan kuten isä ja äiti). Asun ja työskentelen 125 kilometrin päässä, joten välimatka on liian pitkä paikkakuntien…