helmikuu 2025
-
Vaaleanpunaiset lasit vuosienkin jälkeen
Kuten olen aiemminkin todennut, ihmettelen säännöllisesti sitä onnea, jonka lopulta sain. Onnellisuudesta sanotaan vaikka mitä, mutta ymmärtääkseni onnellisuus on hetki – minun saavuttamani rakkauden kohdalla jo neljän vuoden mittainen. Yritän myös etsiä säännöllisesti edes yhtä virhettä rakkaasta puolisostani – turhaan. Edellisessä elämässä riitti jopa korvan muoto, mutten jostain kummasta syystä kykene löytämään pienintäkään virhettä tuosta pörröisestä nallekarhustani. Se on hämmentävää ja epäuskottavaa. Miten se voi ylipäätään olla mahdollista? Jo alussa sain romanttisesti erilaisia kukkapuketteja ja pieniä lahjoja niin arkena kuin juhlapäivinäkin. Moni saattaa miettiä, että sellaista se alkuhuuma on, ja siten minäkin kuvittelin asioiden menevän. Mennessämme Vegasissa naimisiin kaikki oli…
-
Haastavat vuodet äitinä ilman lasta
Minua pidettiin avoimesti maailman paskimpana äitinä. Siitä puhuttiin ystäväpiirien illanistujaisissa samaan hengenvetoon kaunistellen ja halveksuen (välillä mietin olisiko jopa pelkkä suora halveksunta tuottanut vähemmän tuskaa valmiiksi kauheassa elämäntilanteessani). Jälkikäteen ajateltuna ei varmaan tule yllätyksenä kellekään jos kerron, että halusin oman itseni vuoksi vähentää niihin seurueisiin joutumista. ”Itsekeskeinen maailman paskin äiti jolla ei ole edes aikaa ystäville” tai siltä se ainakin tuntui. Niinpä – siitähän sitä luulisi olevan kysymys. Kukaan ei koskaan huomannut kysyä, kuinka minä voin. Vain asioistani oltiin kiinnostuneita – ei minusta. Täydellisten, virheettömien ihmisten maailma jota olemassaolollaan likaamassa maailman paskin äiti – alkoholisti ja huora – bilettäminen vain…
-
Uusioperhe ja rakkaus
Äitipuolen roolissa eläminen ei ole helppoa ja elän jo toista kertaa sitä todellisuutta. Kun lukee yleisesti lasten huoltajien kirjoittamia tekstejä, siellä mainitaan toisinaan kuinka raskasta arki on, mutta ”rakastan lapsiani yli kaiken”. Niinpä. Entä jos se arki on raskasta uusioperheessä muttei voi sanoa samaa jo pelkästään siitäkään syystä, etteivät lapset ole omia? En ole huoltaja enkä ole tavannut heitä synnytyslaitoksella 15 vuotta taaksepäin, vaan olen tavannut heidät joitakin vuosia sitten aloittaakseni tutustumisen täysin alusta. Näen heitä silloin tällöin ja minua puhutellaan etunimellä, koska heillä on jo oma äiti jossain muualla – minun kotini ja arkeni ulkopuolella. En tiedä, millaista isäpuolten…