Unelmieni mies

Kirjoitin taannoin artikkelin Elämäni stalkkaus, joka oli pumpulinen tositarina siitä, kun pitkäaikainen sivusta seuraaminen muuttuukin avioliitoksi. Ihailuani en osaa sen suuremmin perustella, mutta halusin palata aiheeseen – itseasiassa erään lukijan pyynnöstä. Elämä on monen sattuman summa, emmekä todellakaan tiedä mikä seuraavan kulman takana odottaa. Haaveilulla voimme kuitenkin kuvittaa näkymää kuin etukäteen. Se ei saa silti mennä liian pitkälle, vaan kyse täytyy olla ainoastaan hyväntahtoisesta, huomaamattomasta, ja harmittomasta kiinnostuksesta. Samalla tavalla seuraamme myös julkisuuden henkilöitä. Toisen ihmisen elämää voi seurata sivusta, kunhan rajat ovat selvillä. Elämäni stalkkaus-postauksessa kyse ei ollut sananmukaisesti vainoamisesta, jossa kohteelle aiheutuu Googlen tekoälyn kertoman mukaisesti pelkoa, ahdistusta…

Törmäsin jälleen tänään somen keskusteluosiossa omituiseen olettamaan siitä, että jos jokin asia on liian hyvää ollakseen totta, siihen liittyy jotakin epäilyttävää. Asiahan ei poikkeuksetta ole näin, ja todistan sitä itse parhaillaan viettämällä yhteiseloa ”liian hyvää ollakseen totta”-miehen kanssa. Vain maailman paras naispuolinen ystäväni tuntuu tietävän sen ihmeellisen asian, että onnistun saamaan elämässäni likimain kaiken, mitä haluan. Kyseisen ystäväni lisäksi miehenikin toki tietää sen – hänhän on yksi pitkäaikaisimmista haaveistani ja toistan sitä seikkaa kuin ihme ja kumma -iässä oleva lapsi vuodesta toiseen (näköjään täälläkin). Mutta unelmista kaikkien rakastamaan ja kateutta yhteiskunnassa aiheuttavaan aiheeseen raha. En ole varsinaisesti rahanahne, enkä elä…

Ennen kuin avaan uuden aihealueen yksinäisyyteen liittyen, haluan jakaa muistelon liittyen aikaan ennen unelmieni miestä. Palaamme yksinäisyys-aihealuetta sivuten ajassa taaksepäin vuoteen 2013 ja Laura Närhen upeaan kappaleeseen Julma Valo. Unelmieni mies ei vielä tuolloin ollut elämässäni, vaan tarina kertoo ajasta ennen tätä haavetta, jota parhaillaan elän. ”Huhtikuu päin naamaa nauraa”. Tuolloin se nauroi minulle – juuri eronneelle yksinäiselle naiselle. Suosittelen kuuntelemaan kyseisen biisin ajatuksella, koska silloin ymmärtänet artikkelin tarinaa syvällisemmin. Muistan sen hetken, kun siihen mennessä viimeisin parisuhteeni oli lopullisesti ohi. Tuohon aikaan kuunneltiin yhä CD-levyjä (tai minä ainakin kuuntelin), ja koska olen valinnut musiikkini aina hetken fiiliksiin liittyen, musiikiksi…