Unelmieni mies

Rakkaat edesmenneet vanhempani puhuivat ”paskalootasta”, kun telkkarista ja sen sisällöstä keskusteltiin. Sanoisin nimityksen olevan tänä päivänä vielä osuvampi, koska tv-tarjonta on suorastaan surkeaa. Päivän (ja vuodenkin) sanonta on uusinta. Ja niitä tuleekin sitten vuoronperään kaikilta kanavilta peräkkäisinä päivinä. Kun Farmi tai Petolliset UK on uusittu riittävän monta kertaa, laitetaan tuutista Bondia (jota ei olekaan kukaan nähnyt). Ottamatta Yle-veroon sen enempää kantaa, ei kyseiselle verolle ole makunystyröitäni hivelevää katetta. Maksulliset suoratoistopalvelut ovatkin astuneet tv-vankkureissani kuskin paikalle. Kun löysin suoratoistopalvelujen salat, ajauduin minäkin – artisti Sannin biisin sanojen mukaan – syömään Netflix-sarjoja purkista. Ja MTV katsomon sarjoja. Ruutu plussasta puhumattakaan. Olen joutunut…

Kirjoitin taannoin artikkelin Elämäni stalkkaus, joka oli pumpulinen tositarina siitä, kun pitkäaikainen sivusta seuraaminen muuttuukin avioliitoksi. Ihailuani en osaa sen suuremmin perustella, mutta halusin palata aiheeseen – itseasiassa erään lukijan pyynnöstä. Elämä on monen sattuman summa, emmekä todellakaan tiedä mikä seuraavan kulman takana odottaa. Haaveilulla voimme kuitenkin kuvittaa näkymää kuin etukäteen. Se ei saa silti mennä liian pitkälle, vaan kyse täytyy olla ainoastaan hyväntahtoisesta, huomaamattomasta, ja harmittomasta kiinnostuksesta. Samalla tavalla seuraamme myös julkisuuden henkilöitä. Toisen ihmisen elämää voi seurata sivusta, kunhan rajat ovat selvillä. Elämäni stalkkaus-postauksessa kyse ei ollut sananmukaisesti vainoamisesta, jossa kohteelle aiheutuu Googlen tekoälyn kertoman mukaisesti pelkoa, ahdistusta…

Törmäsin jälleen tänään somen keskusteluosiossa omituiseen olettamaan siitä, että jos jokin asia on liian hyvää ollakseen totta, siihen liittyy jotakin epäilyttävää. Asiahan ei poikkeuksetta ole näin, ja todistan sitä itse parhaillaan viettämällä yhteiseloa ”liian hyvää ollakseen totta”-miehen kanssa. Vain maailman paras naispuolinen ystäväni tuntuu tietävän sen ihmeellisen asian, että onnistun saamaan elämässäni likimain kaiken, mitä haluan. Kyseisen ystäväni lisäksi miehenikin toki tietää sen – hänhän on yksi pitkäaikaisimmista haaveistani ja toistan sitä seikkaa kuin ihme ja kumma -iässä oleva lapsi vuodesta toiseen (näköjään täälläkin). Mutta unelmista kaikkien rakastamaan ja kateutta yhteiskunnassa aiheuttavaan aiheeseen raha. En ole varsinaisesti rahanahne, enkä elä…