helmikuu 2025

Ravistettu, sekoitettu ja uudelleenjaettu. Hajonneen ydinperheen keskuudessa vallinneet yhteiset säännöt muuttuvat pikkuhiljaa äiti- tai isäpuolen astuttua kuvioihin. Joululahjat avataan eri aikaan kuin kaikki ne vuodet aiemmin. Tottumuksiin jaellaan uusia sääntöjä, ja esimerkiksi limua ei saakaan enää hakea jääkaapista rajattomasti (tai syödä puolta pakettia palvikinkkua suoraan rasiasta ilman leipää). Käytäntöjä on suorastaan pakko muuttaa pikkuhiljaa ja vaivihkaa ollen kuin kävelevä mäkätysautomaatti. Olen kerran elämässäni katsellut livenä sitä puolituntista, kun kaksi taikinakulhollista mummin ostamia nameja katosi lasten suihin reilun puolen tunnin kahvittelun aikana. Järkytyin syvästi, enkä voi vieläkään uskoa näkemääni todeksi. Logiikan peräänkuuluttajana olen vakuuttunut siitä, että 40-kiloisen vatsalaukkuun ei voi mahtua…

Miltä tuntuu olla puolet kaikesta ajasta yksin, kun muu ”perhe” viettää yhdessä aikaa toisella paikkakunnalla sukulaisineen? Olen yksin joka toinen viikko, jokaisen lasten kouluviikon ajan. Se on lyhyen aikaa nautinto, mutta neljässä vuodessa se muuttuu muuksi kuin nautinnoksi. Kun lähdin unelmieni miehen matkaan Rocket Leagueta lainatakseni ”peili peilissä”, tulevaisuudennäkymänä oli 10 vuotta lapsiperhearkea. Meidän arjessamme – perheen äitipuolena – minä olen täysin näkymättömissä joka ikisellä kouluviikolla, eivätkä lapset soittele arkisin minulle, tai pidä muutenkaan yhteyttä (ehkäpä, koska heillä on jo kaikki tarvittava omalla paikkakunnallaan kuten isä ja äiti). Asun ja työskentelen 125 kilometrin päässä, joten välimatka on liian pitkä paikkakuntien…

Itse olet valinnut tämän elämän. No juu, se tiedetään. Se on ikään kuin oikeutus sormella osoittamiseen. Olen syypää, valinnan tehnyt, ja vastuullinen. Voin lähteä milloin hyvänsä, jos ei homma miellytä. – Kuulostaa helpolta. Siitä ei kuitenkaan saa olla kysymys, kun haluaa olla rakastamansa ihmisen kanssa. Mutta siinä elämäntilanteessa tarvitaan kaikkia uusioperheen jäseniä. Vikaa ei ole kenessäkään eikä missään. On vain olosuhteet, joihin perheessä jokaisen tulee sopeutua – ei ainoastaan ydinperheen ulkopuolisen tulokkaan. Olisi kohtuutonta edes yrittää väittää, etteikö vastuu kuuluisi kaikille uusioperheessä. Itseasiassa se kuuluu myös lapsille heidän kykenemissään rajoissa. Lastenkin tulee kasvaa uusioperheeseen, halusivat tai eivät. Jos lapset ajattelevat,…