Life Like a Movien kulinaarimatkat
-
Ylpeydestä voisi joskus tinkiä
Edamame. Pakkohan sitä hypetystä oli maistaa. Tapas-tyyppisissä ravintoissa on kätevää, että voi kokeilla aina halutessaan jotain uutta. Niin minäkin tein. Tällaisena McDonald’s-mielenä (ja -vartalona) välillä miettii, kannattaako aivan kaikkea lähteä maistelemaan. Ryhdyin siihen silti rohkeasti. Edellinen ennakkoluulottomuuden testaamisen kerta, vuoden 2002 nacholautanen oli jo päässyt unohtumaan, ja aikaa oli ilmeisesti kulunut riittävästi. Söimme mieheni kanssa mahamme pullolleen entuudestaan tuttuja herkkuja, ja ahneena ruokailijana halusin syödä yhä lisää. Silmiini osui edamame. Olin jo joskus taannoin yrittänyt erään vegaaniystäväni kanssa kokeilla noita erikoisen nimisiä papuja, mutta tuolloin ainoa edamamea kotiin kuljettava ravintola ilmoitti niiden loppuneen. Onko tuo mystinen palko noin suosittua, että…
-
Hapan juuri. Hukattu viikko elämästäni.
Harvemmin olen tuntenut itseäni niin idiootiksi, kuin kaataessani yrjön hajuista liejua biojäteastiaan kesken ”hapanjuuriviikon”. Kaikki alkoi reseptistä, jota olen sata vuotta säilyttänyt arkistoissani tehdäkseni hapanjuurisämpylöitä. Kokeilu vaikutti harmittomalta: Sekoitetaan jauhoja ja vettä. Lopun aikaa oikaistaan jalkoja sohvalla ja juuri syntyy kuin itsestään. Toinenkin päivä meni vielä kohtuudella, koska sama idiootinvarma toisto oli edessä. Pieni sekoitus, ja jalat ylös. Ahhh tätä nautintoa. Tulevasta tietämättömänä olin iloinen ja odottavainen. Silmäilin kuplivaa purnukkaa pesukoneen päällä. Enää vajaa viikko, ja taivas on auki! Kolmantena päivänä todellisuus alkoi iskeä tajuntaani, kun rakas mieheni astui leipomiskuvioihin. Olin onnistunut säilyttämään herkullisen mielikuvan juurenteko-ohjeen ”aromaattisesta” tuoksusta, mutta sekoittaessamme…