”Hyi helv*tti” on useammin kuin kerran kuultuna ainoa kommentti, kun ylistän talkkunaa, eli 100% ohrasta tehtyä puuroa. Mikään muu aamupalapuuro ei mene sen ylitse. Tosin, itse syön talkkunaa aina sitä saadessani mihin kellonaikaan hyvänsä. Laitan kuvan:
Kuvasta päätellen itse ulkonäkö ei ole sangen mairitteleva, mutta maku sitäkin parempi. Voin määrää ei ole rajoitettu, joten sitäkin voi laittaa huoleti vaikka 100g, ja syödä silti terveellistä aamupalaa hyvällä omalla tunnolla. Jo lapsena taistelimme siskoni kanssa (myös) puuroista. Hän halusi mannapuuroa, jota minä inhosin yli kaiken. Siskon mielipide talkkunaan oli puolestaan se sama ylläkin mainittu ”hyi helv*tti”, joten päiväni saivat alkunsa joka toinen aamu helvetillä, joka toinen taivaallisuudella.
Kuulen toisinaan väitteitä pula-ajan ruuasta, mutta jos moinen herkku on niiltä vuosilta lähtöisin, kyseessä on ollut BigMacin kaltainen saavutus ja legenda. Puuron valmistus on nautinnollisen helppoa: Suolalla maustettu vesi kiehuvaksi ja jyvät sekaan, hella pois päältä, ja 10min odotus. Suuri voilohko nakataan lautaselle siirretyn puuron päälle, minkä jälkeen on aika herkutella. Puuro on karkeaa ja sen kuuluukin olla, enkä pureskele lusikallisia lainkaan. Rouhea nyytti tuntuu mukavasti kurkussa, ja hetken päästä vatsa on kylläinen.
Talkkunapuuron saatavuus on eteläisessä Suomessa haaste, ja jyvät pitääkin tilata pääsääntöisesti internetin ihmeellisestä ruokakaupasta. Hintakaan ei ole halvimmasta päästä ajatellen, että kyseessä on ainoastaan suomalainen ohra (pula-ajan ruoka), mutta sitä tilaamalla saan autettua yhden yksittäisen viljantuottajan toimintaa. Kotimaisuuden kannattaminen lämmittää mieltä, mutta vielä enemmän tunnen iloa syödessäni talkkunaa. Aina muistaessani tämän herkun olemassaolon kiirii mieleen ensimmäisenä pelko siitä, ettei tuotetta valmisteta tai ole saatavilla enää lainkaan. Toivottavasti sitä päivää ei tule.
Olen saattanut jäädä jonkinlaiseen 80-luvun luuppiin, josta en näemmä pääse ikinä 2000-luvulle ainakaan puuron suhteen. Kiitos edesmenneelle rakkaalle äidilleni kuitenkin siitä, että tutustutit minut tähän herkkuun. Loppuun laittamassani kuvassa ovat tainneet talkkunanjyvät loppua kesken, koska ilmeeni on hapan, ja äitini ilme syömään patistava. Yksilöllisyyden nimissä olen kuitenkin sensuroinut nämä ilmeet 80-luvun valokuvasta (ja joka on todellisuudessa otettu keittiössäni tänään aamupäivällä). Hyvää sunnuntaina koittavaa äitienpäivää kaikille! Minun viikonloppuni voisi vallata perinteisesti Äitienpäivämasennus, mutta lopetin äitienpäivieni vieton viime keväänä. Tulemme viettämään unelmieni miehen kanssa aivan tavallisen sunnuntain, joka pesee menneet äitienpäiväni ylivoimaisesti!
Vastaa