maaliskuu 2025
-
Rakkauskirje unelmieni miehelle
En uskonut rakkauteen- en lainkaan. Olin seitsemän vuoden aikana tyytynyt sinkkustatukseeni ja sopeutunut vähän turhankin hyvin siihen ajatukseen, että tulisin viettämään koko lopun elämääni itsekseni. Olin ollut huonoissa – usein väkivaltaisissakin suhteissa ja todennut, ettei unelmien miestä ole olemassakaan muualla kuin elokuvissa. No, todellakin on! Tunsin jotakin erityistä rinnassani kyllä jo kauan sitten stalkatessani Facebook-päivityksiäsi, joissa olit niin onnellisen ja itsevarman näköinen. Kuvatkaan eivät kertoneet koko totuutta, ja olen vuosien varrella äimistynyt kerta toisensa jälkeen siitä, kuinka yllätät aina uudella upealla piirteelläsi. En ole vieläkään lakannut nipistelemästä itseäni, koska tämä tuntuu unelta. En haluaisi herätä jenkkifutiskentältä tai sairaalasta epäonnisen urheilutapaturman…
-
Hapan juuri. Hukattu viikko elämästäni.
Harvemmin olen tuntenut itseäni niin idiootiksi, kuin kaataessani yrjön hajuista liejua biojäteastiaan kesken ”hapanjuuriviikon”. Kaikki alkoi reseptistä, jota olen sata vuotta säilyttänyt arkistoissani tehdäkseni hapanjuurisämpylöitä. Kokeilu vaikutti harmittomalta: Sekoitetaan jauhoja ja vettä. Lopun aikaa oikaistaan jalkoja sohvalla ja juuri syntyy kuin itsestään. Toinenkin päivä meni vielä kohtuudella, koska sama idiootinvarma toisto oli edessä. Pieni sekoitus, ja jalat ylös. Ahhh tätä nautintoa. Tulevasta tietämättömänä olin iloinen ja odottavainen. Silmäilin kuplivaa purnukkaa pesukoneen päällä. Enää vajaa viikko, ja taivas on auki! Kolmantena päivänä todellisuus alkoi iskeä tajuntaani, kun rakas mieheni astui leipomiskuvioihin. Olin onnistunut säilyttämään herkullisen mielikuvan juurenteko-ohjeen ”aromaattisesta” tuoksusta, mutta sekoittaessamme…
-
Voi tätä isänmaallisuutta
Neljä vuodenaikaa. Lempivuodenaikani kesä, joka minun mittakaavassani tarkoittaa +32 lämpöastetta ja aurinkoa, kestää onnistuneena Suomen kesänä kolme viikkoa. Huonona, ja aavistuksen yleisempänä kesänä se kestää noin yhden iltapäivän. Suuresti inhoamani talvi puolestaan koettelee puolet vuodesta. Olen luullakseni asunut entisessä elämässäni huomattavasti lähempänä päiväntasaajaa, koska sopeutuminen kotimaahani on aina ollut vaikeaa. Pelkään autoilua luonnottoman paljon vielä 25 ajokorttivuodenkin jälkeen, eivätkä talviharrastukset ole hiihtohississä murtuneiden ranteiden seurauksena maistuneet. Pyrin sääolosuhteista huolimatta olemaan kiitollinen isänmaamme vuoksi, josta aikoinaan on sodittu. Toki maapallollamme on muitakin valtioita, joissa valtataisteluja on käyty ja käydään tälläkin hetkellä. Ja kuitenkin laajassa kuvassa koko maailma lienee ihmiskunnalle yhteinen ja…