Henkilökohtaiset helvettini

Nykytrendin mukaisesti lapset saavat jo ala-asteella uuden iPhone galaksit räjähtää kännykän kasvojentunnistuksella, ja 12-vuotiaana sähköskuutin joka kulkee kuutta kymppiä. Siihen riittää ulina ja pahantuulisuus, sekä perään yksi tirautettu kirpeä krokotiilin kyynel. Ennen vanhaan vaateiden periksi saaminen kinuamalla ei ollut likimainkaan yhtä helppoa, ja valtaosa mä haluun -tavaroista jäi kauppaan. Olenkin avoimesti myöntänyt saaneeni traumat siitä, miksi juuri minun piti saada tiukat vanhemmat, ja miksei koskaan saanut mitään. Olisin halunnut itsekin olla hankala ja erityinen, ja oikeuttaa lapsuuteeni kaiken mahdollisen niillä perustein. Monesti ”ehkäistään” koulukiusatuksi tulemista antamalla periksi ja ostamalla mitä tahansa lapsi haluaa – tai mikä vielä huvittavampaa, ”tarvitsee”. (Kaikkihan…

Mieleeni palasi reilun vuoden takainen keväinen kävelyretki metsäisellä harjulla. Olin jo etukäteen päättänyt, että nyt lähdetään rauhoittamaan mieltä ja poistamaan stressiä oikein urakalla. Jo astellessani ensimmäisiä askelia polulla näin ampiaisen, ja muistin epipenini, joka ei ole mukana. Aloittelijalle sattuu virheitä, mutta tällainen saattaa maksaa hengen, koska olen mitä todennäköisimmin pahasti allerginen. En ole kokeillut asiaa kuin käärmeen kanssa 17-vuotiaana, eikä ole sen suurempaa hinkua saada allergisuusastettani selvillekään. Kyyn kanssa kävi sinänsä oudosti, etten tajunnut mennä lääkäriin ennenkuin myrkky oli levinnyt kaulaani asti viidentenä päivänä puraisusta. Muistan kysyneeni lääkäriltä, kuolenko minä. Hän vastasi hyvin tylysti ja ytimekkäästi, ettei hän voi tietää…

Turo`s Hevi Gee kuvaili Shellin baariin -biisissään osuvasti pelihimoisen ajatusmaailmaa. Siitä on kulunut vuosia ja tuntuu yhä, kuin asian vakavaa laitaa ei ymmärrettäisi edelleenkään. On elämänlaadulle erittäin tuhoisaa antautua pelihimon valtaan, jos sen seurauksena menettää oman elämänsä hallinnan. Kun peliongelma pyörittää ihmistä, otetaan lainaa pelatakseen, ostetaan heräteostoksina kaikki mahdollinen ennen kuin loput rahat on ”luvallista” syytää rahapeleihin, ja valehdellaan vähätelläkseen sekä itselleen että muille itse ongelmaa. Tuijotin pelisalin rahanvaihtokonetta usein syyllistävästi ikään kuin se olisi varastanut rahani, vaikka todellisuudessa tein sen kaiken vapaaehtoisesti itse. Olen ollut sillä tapaa epäkiitollisessa asemassa, että jo kotonani opetettiin pelaamaan uhkapelejä – varmaan ilman sen…