Henkilökohtaiset helvettini
-
Syövän pelko
Kun tiimalasin hiekka on laitettu valumaan ”Sinulle puhkeaa myelooma. Mutta älä mene googlettamaan, siellä on niin paljon kaikenlaista” olivat ne sanat, kun kuolemantuomio langetettiin päälleni alle kolmen kympin iässä. Tuijotin lääkäriä ja mietin, kuuluisiko minun nyt puhjeta hysteeriseen huutoitkuun, nyyhkyttää hiljaa pää alaspäin, vai kiittää ja poistua coolisti ikään kuin homma ei tuntuisi missään. En ollut varma kuuluuko sen näkyä, etten olisi halunnut tietää, mihin tulen kuolemaan. Toki jo ennen sitä voi kuolla tapaturmaisesti, sydäriin, tai johonkin muuhun syöpään. Kysyin myöhemmillä kontrollikäynneillä (saatuani jälleen toiveikkuuden takaisin) voisinko kuitenkin olla niinkin onnekas, että elän vanhaksi. ”Se on erittäin epätodennäköistä”, vastattiin. Tässä…
-
Hapan juuri. Hukattu viikko elämästäni.
Harvemmin olen tuntenut itseäni niin idiootiksi, kuin kaataessani yrjön hajuista liejua biojäteastiaan kesken ”hapanjuuriviikon”. Kaikki alkoi reseptistä, jota olen sata vuotta säilyttänyt arkistoissani tehdäkseni hapanjuurisämpylöitä. Kokeilu vaikutti harmittomalta: Sekoitetaan jauhoja ja vettä. Lopun aikaa oikaistaan jalkoja sohvalla ja juuri syntyy kuin itsestään. Toinenkin päivä meni vielä kohtuudella, koska sama idiootinvarma toisto oli edessä. Pieni sekoitus, ja jalat ylös. Ahhh tätä nautintoa. Tulevasta tietämättömänä olin iloinen ja odottavainen. Silmäilin kuplivaa purnukkaa pesukoneen päällä. Enää vajaa viikko, ja taivas on auki! Kolmantena päivänä todellisuus alkoi iskeä tajuntaani, kun rakas mieheni astui leipomiskuvioihin. Olin onnistunut säilyttämään herkullisen mielikuvan juurenteko-ohjeen ”aromaattisesta” tuoksusta, mutta sekoittaessamme…