Odotukset ja arki. Yksinäisyys ja perhe-elämä. Rakastaa, ei rakasta. Kuka rakastaa ketäkin? Miltä tuntuu, kun lapsipuolet puhuvat jatkuvasti vain äidistään, ja puhuvat kotona pääsääntöisesti ”iskälle”. Äitipuoli on useimmiten kuin ilmaa. Kun halutaan jotakin, johon ”iskä” reiluuttaan haluaa perheen aikuisten yhteisen mielipiteen, kysytään äitipuolelta – etunimellä puhutellen – minulla on vain yksi asia sinulle -tyylisesti. Oman aviomiehen ex-vaimo on läsnä kaksin kappalein – ja vielä puheenaiheissakin. Omassa kodissani puhutaan siitä, mitä lapset ovat minun mieheni ex-vaimon kanssa tehneet ja vertaillaan, kuinka äidin kodissa toimitaan minkäkin asian suhteen. ”Meillä tehdään niin tai näin”.

Puhun teksteissäni ydinperheestä, ja tulen tarkoittamaan sillä asiayhteydestä riippuen myös perhettä, joka on hajonnut ja vanhemmat ovat eronneet esimerkiksi uusioperheisiin. Toivon asioiden ”punaisen langan” aukeavan ydinperhe-lyhennyksestä huolimatta, koska muussa tapauksessa jokainen uusioperheeseen liittyvä tekstini olisi kaksi kertaa pidempi ja vielä vaikeammin luettava. Siksi näin.

Yhteiset tarpeet ja ydinperheen päätösvalta määrittävät äitipuolen tekemisiä väkisinkin. Lapset vaativat vastausta, miksen vietä lomiani heidän kanssaan tai ole heidän kanssaan muuten riittävästi. Rikkoontunut ydinperhe ei yksinkertaisesti saa hallita koko elämääni. Vilmat ynnä muut eivät kuulu äitipuolelle kuten eivät myöskään koulumenestys, allergiat, terveydenhuolto ja muut vastaavat. Maksupuoli, kortensa kekoon kantaminen ja vaateiden kuuntelu kuitenkin kuuluvat. Oikeuksista ei ole tietoakaan, velvollisuuksista senkin edestä – ja niiden kyseenalaistaminen on aina vaarallinen puheenaihe. Mielestäni asiasta ei puhuta yleisesti läheskään riittävästi. Millaisia haasteita se tilanne tuottaa äiti- tai isäpuolelle? – Muillahan on oma perhe tukena – tai ainakin kuuluisi olla.

En osaa vielä tänä päivänäkään kuvitella (koska minulla ei yksinkertaisesti ole siihen kykyjä), mitä kaikkea minulta odotetaan. Minulla ei ole kykyjä ratkaista eroperheiden ongelmia. Olen tullut kuvioihin uutena puolisona, jonka on tarkoitus tukea rakastamaansa ihmistä niin myötä- kuin vastoinkäymisissä ja sopeutua tilanteeseen parhaalla mahdollisella tavalla. Olen sopassa, johon on keitetty jonkun muun pariskunnan yhdessä haluamat ”rakkauspakkaukset” sekä eronnut pariskunta. Lapset eivät enää ole rakkauspakkauksia, joita yhdessä tuumin ja saman katon alla vaalitaan. Rakkauskupla, jossa lapset on yhteisesti päätetty hankkia ja sen jälkeen rakasteltu intiimisti maailmaan, on piksahtanut. Tai mistäs minä tiedän, millainen lataus romantiikkaa, väkinäisyyttä, tai jotakin muuta tilanteessa on ollut olemassa. Nuo kolme päätä (äiti mukaan lukien neljä) ovat dramaattisista lähtökohdistaan huolimatta arvostelemassa pääsääntöisesti minun riittävyyttäni äitipuoleksi. Heidän lienee hyödytöntä arvostella toisiansa sen suhteen, koska heidän ydinperhe on joka tapauksessa olemassa (en tosin tiedä tekevätkö he sellaista arviointia, koska sekään asia ei varsinaisesti minulle kuulu).

UUSIMMAT POSTAUKSET: