Yksinäisyys on mielestäni yksi yhteiskuntamme tärkeimmistä puheenaiheista. Yksinäisyyttä on ollut varmaan aina, mutta oman perstuntumani mukaan yhteiskunta muuttuu kokoajan itsekeskeisemmäksi ja epäsosiaalisemmaksi digitalisoitumisen, aitojen ihmiskohtaamisten vähenemisen, ja ties minkä muun syyn seurauksena. Ruuat tilataan kotiovelle ja kaverisuhteet hoidetaan somettamalla. Kasvotusten puhuminen kuuluu enää meille dinosauruksille, koska muu maailma hoitaa asian ”poista kaveri”- napilla.

Yksinäinen ihminen on varmasti yksinäisempi kuin muut osaavat kuvitellakaan. Siinä maailmassa ei useinkaan ole kuulevia korvia, jotka peilin lailla heijastaisivat takaisin jotakin viestiä. Eteisen peili heijastaa ulkoista palautetta katsojalleen, mutta korvat olisivat juuri se ”peili”, joka heijastaisi sisäisiä asioita takaisin – muodossa taikka toisessa. On olemassa ihmisiä, jotka haluavatkin olla yksin, mutta se eroaa yksinäisyyden tunteesta olennaisesti. Haluaisin tässä osa-alueella avata asiaa omasta näkökulmastani mielipitein sekä ajatuksin. Uskon sosionomitaustani tuovan asiaan viitekehystä, mutta pyrin puhumaan asiasta asiantuntijuuden sijaan puhtaan inhimillisesti, koska kirjoitukseni perustuvat jälleen kerran omiin ajatuksiini. Tutkimustiedon myötä asia muuttuisi liian ”kliiniseksi” ja sitä minä en halua.

Sellainen ihminen, joka kertoo elävänsä yksin, saattaa elää juuri haluamallaan ja itse valitsemallaan tavalla. Samassa yhteydessä puhutaan toisinaan myös siitä, että joku haluaa elää erakkona. Eivät kaikki yksineläjät kuitenkaan mielestäni erakoidu yhteyskunnasta. Kaupungin hälinään sulautuminen voi omien kokemusteni mukaan jopa lisätä yksin ja itsenäisesti elämisen tunnetta. Kuinka moni nostaa käden pystyyn, jos puhutaan hissin odottamisesta rappukäytävässä? Siitä paniikista, kun hissiin on päästävä äkkiä ja yksin kuullessaan oven kolahtavan kiinni jossain? Myönnän jopa painavani hissin ovet kiinni siihen astuessani, koska matka on tarkoitus kulkea (50 muusta talon asukkaasta huolimatta) yksin. Olisi mielenkiintoista keksiä, mikä ajaa siihen käytökseen.

Yksinolo ja yksinäisyys ovat siis eri asioita.