Yksin. Ei hätää, ei se sisältö puutu vaikka yksin elää.

Mitä sitten jos ei ole? No, minullakin kirjoittajana on. Olen kuitenkin elänyt seitsemän vuotta yksin monen sattuman summana, ja nauttinut siitä ajasta yhtä paljon, kuin kuka tahansa puolisonsa tai lastensa kanssa elänyt. Ei hätää, ei se sisältö puutu vaikka yksin elää. Silloin on itseasiassa täysi valta tehdä elämässään juuri kuten itse haluaa. Itsekeskeisesti ja omahyväisesti. Aivan niin.

Nuorempana, kun sinkkujaksoni jäivät kerta toisensa jälkeen puoleen vuoteen, joku viisas ammattilainen totesi jokaisen ihmisen tarvitsevan puolta vuotta pidemmän ajan itseensä tutustumiseen ja yksin elämiseen. Jälkikäteen ajateltuna ymmärrän hyvin, mitä sillä on tarkoitettu. Minulla oli seitsemän sinkkuvuoteni aikana mahdollisuus tutustua vain ja ainoastaan asioihin, joista minä olin kiinnostunut ja joita minä halusin. Ei tarvinnut ajatella muita, eikä alituiseen miettiä sitä sosiaalista painetta, keneltä se milloinkin olisi pois, jos minä haluan elämältäni jotain. Suosittelen yksin elämisen jaksoa muillekin, jotka tietävät viihtyvänsä omassa seurassaan. Tunnen jopa saavani nykyisestä unelmieni avioliitosta enemmän irti, kun minulla on ollut aiemmin mahdollisuus tutustua itseeni siten, että aloin todella viihtyä yksin – huolestuttavan hyvin.

Yksin eläessään on aina mahdollisuus paeta oman kotelonsa suojaan pahalta maailmalta – sillä edellytyksellä ettei ole itse itselleen paha. ”Jokainen on oman onnensa seppä” kuvaa mielestäni hyvin sitä viisautta, että ensisijaisesti meistä aikuisista jokaisella on suurin vastuu omasta itsestään. Katosta tippuvat happimaskitkin laitetaan lentokoneessa ensiksi itselle, ja vasta sitten muille. Se, kun osaa rakastaa itseään ja välittää omasta hyvinvoinnistaan, heijastuu myös ympärillä oleviin. ”Nallekarkit” eivät mene koskaan tasan kaikilla mittareilla, vaan valinnat ovat jatkuvaa vaakakuppien heiluttelua puolelta toiselle, ja se kuuluu normaaliin elämään.

Yksin eläessään on turhaa ajanhukkaa potea huonoa omaatuntoa siitä, jos on mukavuudenhaluinen. Kaikki me ollaan – toisilla vaan on elämässä asioita, joiden kokevat menevän heidän omien tarpeidensa ”yli”, ja tuolloin saatetaan valita asioita mukavuudenhalun hinnalla. Tai sitten ollaan omalla mukavuusalueellaan juuri silloin, kun toisella on hyvä olla. Koska olemme kaikki omanlaisiamme, vain ihminen itse tietää omat asiansa. Kun katsoo sosiaalisen median välityksellä käytyjä keskusteluja, käy selkeästi ilmi, että ihmisten yksilöllisyys ja yksityisyys on unohdettu. On uskomatonta, että joku kokee oikeudekseen ladella arvosteluja toisen ulkonäöstä, tai mikä vielä kamalampaa – jakaa tappouhkauksia täysin ”randomisti” mutta ääneen. Toivottavasti maailma on vielä jonakin päivänä sellainen, että ajattelematta kommentoivat saavat niistä laillisia seuraamuksia.

Kun elin seitsemän vuotta yksin, olin toisinaan kateellinen onnellisen näköisille pariskunnille. Toisinaan itsetuntoani nakersi epäilys: Mikä minussa on niin pahasti vialla, että vietän elämääni yksin? ”Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella”- efekti tuntuu saavan monenlaisissa tilanteissa aikaan kateutta ja katkeruutta. Sen ajan ja energian, jonka käyttää vihreämmän ruohon tuijotteluun, voi kuitenkin yhtä hyvin käyttää itseensä (senkin). Keskittäessään huomionsa positiivisiin asioihin, joita omassa elämässään todellisuudessa on sulkee samalla sen aikaikkunan, jolloin muutoin katselisi aidan toiselle puolelle. Ei siellä vihreämmällä ruohikolla huomaisi kuitenkaan niitä parisuhteessa eläviä – silmä tai sielu mustana sinun ruohoasi tuijottavia haaveilijoita. Elämä ei ole täydellistä eikä sen kuulukaan olla, ja väitän sen seikan pitävän yllä intoa nähdä, kokea, ja tuntea asioita.

Oikeastaan ainoa asia, joka yksin eläessäni huolestutti minua aidosti, oli pelko siitä, että kuolinvuoteellani ei olisi ketään rinnalla. Pystyin kuvittelemaan sen tilanteen ja olin kohdannut ”realiteetin”, että siten voisi aidosti käydä. Sellaisissa ajatuksissa alkaa kuitenkin vajota jo yksinäisyyden tunteisiin. Kyetäkseen elämään suoraselkäisesti yksin on hyväksyttävä riskit, joita yksin elämisen valinta tuo tullessaan. Lomareissut, asuminen ja ruoka maksavat enemmän, mutta vapaus ja mukavuudenhalu ovat sen arvoisia. Se kaunis päivä, kun pääsi menee pyörälle rakkaudesta, muuttaa kuitenkin kaiken – siirryt aidan sille puolelle, jossa se ruoho oli mielestäsi vihreämpää.