En uskonut rakkauteen- en lainkaan. Olin seitsemän vuoden aikana tyytynyt sinkkustatukseeni ja sopeutunut vähän turhankin hyvin siihen ajatukseen, että tulisin viettämään koko lopun elämääni itsekseni. Olin ollut huonoissa – usein väkivaltaisissakin suhteissa ja todennut, ettei unelmien miestä ole olemassakaan muualla kuin elokuvissa. No, todellakin on! Tunsin jotakin erityistä rinnassani kyllä jo kauan sitten stalkatessani Facebook-päivityksiäsi, joissa olit niin onnellisen ja itsevarman näköinen. Kuvatkaan eivät kertoneet koko totuutta, ja olen vuosien varrella äimistynyt kerta toisensa jälkeen siitä, kuinka yllätät aina uudella upealla piirteelläsi. En ole vieläkään lakannut nipistelemästä itseäni, koska tämä tuntuu unelta. En haluaisi herätä jenkkifutiskentältä tai sairaalasta epäonnisen urheilutapaturman jäljiltä ja tajuta, että tätä ei olekaan oikeasti tapahtunut. Jos se olisi kuitenkin totuus, nämä kaikki ajat kanssasi olisi kaunein uni ikinä.
Sinä – T – olet aivan huikea ja uskomaton! Olet maailman komein, ihanin ja miehekkäin karvaturrini. Olet sataprosenttisesti mies, ja kannat olemustasi kuin kuningas. Rakastan sinua niin, että sydän meinaa haljeta rakkauden määrästä! Sinulla on todella kauniit ja ihanan väriset silmät, ja sukat pyörii jaloissa, kun katson niihin syvälle (silmiin, ei sukkiin). Olen kuullut, että silmät on sielun peili, ja näkymä saa minut suorastaan sulamaan. Muistan ikuisesti hääpäivästämme Vegasissa sen, kun katsoit minuun (muistan toki paljon muutakin upeaa sieltä, mutta erityisesti sen hetken). Jännitin aika paljon, ja lausuimme toisillemme kauniita sanoja (englanniksi kylläkin – voit silti luottaa jokaiseen heikostikin lausumaani sanaan). Katseesi oli samaan aikaan ihanan itsevarma, liikuttunut, ja turvallinen. Ai että olet suloinen!
Teit minuun todella suuren vaikutuksen jälleen eilen, kun olimme kävelylenkillä metsässä. Sinulle tuli työpuhelu kesken matkaa, mutta jatkoimme samalla kulkua kohti kotia. Laskeuduimme alas jyrkkää rinnettä. Oikaisimme pitkin vaikeakulkuista hiekkapolkua, jonka yläpäässä aavistelin itsekseni alastulon tuottavan minulle vaikeuksia (kiitos urheilussa vääntyneet polvet ja nilkat, sekä talven aikana kerrytetty ylipaino). Otit minua kädestä ihan automaattisesti kiinni samalla, kun kävit työasioita puhelimessa läpi, ja siirryin käsi kädessä rinnallesi polun alapäähän. Katsoin sinua taas kerran suuresti kunnioittaen että ”wau, kuinka huomaavaista ja miehekästä”!
Sinuun on selvästi sisäänrakennettu jokin jumalallinen kyky pitää omasta naisestasi huolta. Autat aina kaikessa – ihan aina (vaikka väsyttäisi ja v*tuttaisi, sitä ei edes näe helpolla). Jaksat kannustaa loputtomasti ja kerrot ääneen ainoastaan positiivisia odotuksia. Olet niin itsevarma että vaikuttaa, ettet edes ajattele pahimpia skenaarioita; luotat vain aina ”ihan Hannu Hanhena” sataprosenttisesti siihen, että kaikki menee parhain päin. Ja niinhän ne tuntuu menevänkin – luot ilmeisesti ympärillesi niin hyvää energiaa, että se vaikuttaa asioiden kulkuun.
Olet kuin elokuvista. Unelma. Kaikkea, ja vielä paljon enemmänkin kuin mitä olen koskaan osannut uneksia. Kiitos T! Elän elämäni parasta aikaa, ja rakastan sinua enemmän kuin mitään! Kiitos, kun saan elää rinnallasi ja olla turvassa. Karvaturkkiisi on ”ihan parasta” kömpiä iltaisin nukkumaan, enkä vaihtaisi sitä mihinkään. Olet maailman söpöin olento, kun nukut – ainoa ihminen maan päällä, jota minun tekee mieli silitellä jatkuvasti, kun tuhiset ihanasti vieressä. Etkä edes kuorsaa – tuon kokoset miehet tunnetusti kuorsaa aina, mutta et sinä. Tietenkään et, koska olet unelmien mies! Olen todella onnekas, että juuri minä saan elää juuri sinun kanssasi! En halua herätä tästä unesta koskaan.
-H
Vastaa