Rikoslaki 3 luku 4§:n mukaan rangaistusvastuun edellytyksenä on, että tekijä on teon hetkellä täyttänyt viisitoista vuotta ja on syyntakeinen. Syyntakeettomuuteen vaaditaan, että henkilö ei tekohetkellä kykene mielisairauden, syvän vajaamielisyyden taikka vakavan mielenterveyden tai tajunnan häiriön vuoksi ymmärtämään tekonsa tosiasiallista luonnetta tai oikeudenvastaisuutta taikka hänen kykynsä säädellä käyttäytymistään on sellaisesta syystä ratkaisevasti heikentynyt. Alentunutta syyntakeettomuutta arvioidaan samoilla edellä mainituilla seikoilla. Jos tuomioistuin jättää rikoksesta syytetyn hänen mielentilansa vuoksi rangaistukseen tuomitsematta, tuomioistuimen tulee, jollei se ole ilmeisen tarpeetonta, saattaa kysymys hänen hoidon tarpeestaan selvitettäväksi siten kuin mielenterveyslaissa säädetään. (Rikoslaki | 39/1889 | Lainsäädäntö | Finlex, luettu 11.8.2026).
Niin mikä tässä nyt on epäselvää? Nuoriso ajelee mopolla karkuun ja kuvailee nettiin karkurivideoita ikään kuin heillä olisi siihen laillinen oikeus. Sitten, kun siitä jääkin kiinni, itketään Iltalehden otsikoita myöten siitä, kuinka joku muu on tehnyt väärin.
Olen suorastaan pöyristynyt siitä, kuinka aikuiset ihmiset puolustelevat rikosoikeudellisessa vastuussa olevaa nuorta, joka ei tottele poliisin pysäyttämiskäskyä. Pysäyttämiseen pitäisi kaiken järjen mukaan riittää käsitys siitä, että poliisi ajaa takaa. Mopoilevan nuoren tulee ymmärtää tämä ennen mopon ohjaimiin tarttumista. Tieliikennelaki 7 luku 93 pykälän 1 momentin mukaan ajoneuvo on pysäytettävä poliisimiehen antamasta merkistä (Tieliikennelaki | 267/1981 | Lainsäädäntö | Finlex, luettu 11.8.2026). Rikossoikeudellisessa vastuussa oleva henkilö on iästään ja alaikäisyydestään huolimatta velvollinen noudattamaan lakia, jonka piiriin hän kuuluu. Hän ei ole pieni viaton lapsi, jolla on vähemmän kehittyneet aivot kuin aikuisella, vaan hän on ajokortin saanut henkilö, jonka omalla vastuulla on noudattaa lakia ja sääntöjä. Lapsen vanhemmillakin on vastuu, mutta en lähde sitä ruotimaan, koska sen pitäisi olla itsestäänselvyys.
Yleisillä keskustelupalstoilla on perusteltu lupaa olla noudattamatta lakia, koska ”pojat on poikia”, ja kukapa ei olisi hölmöillyt nuoruudessaan. 90-luvun nuoruudessa hölmöilyt olivat tupakansavujen vetäminen metsässä, tai kiroilu siten ettei vanhemmat kuule. Poliisia kunnioitettiin ja hyvässä mielessä ”pelättiin” mahdollisia sanktioita, joten virkavallan nenän edessä ei törttöilty. Minullakin oli mopo, ja hengailin paikallisten mopoporukoiden mukana, joten olen itse ollut osa kyseistä nuorisolaumaa. Me emme ajaneet poliisia karkuun, vaan sellaiset henkilöt, joilla ei ollut puhtaita jauhoja pussissaan, pysyivät pois yleisiltä paikoilta. He myös huonon ”tuurin” sattuessa pysähtyivät vastaamaan tekojensa seurauksista, jos poliisi osui kohdalle. Minulla ei ollut pienintäkään oikeutta viritellä mopoa tai revitellä keskellä yötä ikkunoiden alla. Nuoruudessamme lapset olivat yöllä kotona nukkumassa ja vanhempamme pitivät siitä huolen.
Vankilat rakennettiin ennen vanhaan korkeille kukkuloille keskelle kaupunkia pelotteeksi osoittamaan, että häkki heiluu, jos ei osaa elää kunnolla. Nykyään, kun poliisi yrittää puuttua tähän täysin järjettömäksi menneeseen moporumbaan kovemmin keinoin turvatakseen yhteiskuntaa, siitä nousee armoton kohu. Millä ihmeellä te luulette, että poliisi pysäyttää kertomusten mukaan jo useampaan kertaa karkuun ajanutta mopoa, jos sitä ei väkisin pysäytetä? Tuskinpa nuori oli mikään uusi tuttavuus. Kyllä poliisit näitä seuraavat. Sisäasiainministeriön asetus poliisin voimakeinojen käyttämisestä 4§ 2 momentin alussa säädetään, että voimakeinojen valinnassa ja käytössä on otettava huomioon voimakeinojen käytön todennäköiset vaikutukset ja seuraukset niiden kohteena olevaan henkilöön ja erityisesti sivullisten turvallisuuteen (Sisäasiainministeriön asetus poliisin voimakeinojen käyttämisestä | 979/2004 | Lainsäädäntö | Finlex, luettu 11.8.2026).
Poliisilaki 2 luku 2§ 1 momentissa säädetään, että poliisimiehellä on oikeus ottaa kiinni henkilö hänen suojaamisekseen henkeä, ruumiillista koskemattomuutta, turvallisuutta tai terveyttä välittömästi uhkaavalta vakavalta vaaralta, jos henkilö ei kykene pitämään huolta itsestään eikä vaaraa voida muuten poistaa tai henkilöstä huolehtia muilla keinoin (Poliisilaki | 872/2011 | Lainsäädäntö | Finlex, luettu 11.8.2026). Olen itse valitettavasti joutunut kyseisen vaaratilanteen uhriksi Nummelan Prisman takana alikulkusillan kohdalla, kun poliisia karkuun ajava mopopoika oli ajamassa päälleni, mutta ehdin itse juuri ja juuri väistää. Valitettavasti en kuulu videokuvaaja-ikäpolveen – olisin takuulla hankkinut hänelle siten seuraamuksia. Nykyisellä tekoälyllä ja videointikulttuurilla saadaan kuitenkin moni tilanne näyttämään vain haluttuja asioita. Sosiaalisessa mediassa jaetuilla klipeillä saadaan aikaiseksi lynkkausmeininkiä, ja lisätään epäkunnioitusta järjestystä ylläpitävää virkamieskoneistoa kohtaan. Todellisuudessa kukaan muu kuin asianosaiset ei tiedä, miten tilanne on alkanut tai kehittynyt.
En ota kantaa jälkiseurauksiin, eli siihen kuinka esimerkiksi Tuusulan mopomiitissä kiilaamalla pysäytetyn nuoren asia olisi kuulunut hoitaa. Ymmärrän – ja toivoisin muidenkin käsittävän sen, että juuri sen kaltaisen mopopelleilyn takia poliisilla on sekuntien murto-osa aikaa reagoida hengenvaarallisiin nuorten mopokuskien tekemiin liikkeisiin. Koko tilanne on kuitenkin uutisten mukaan alkanut siitä, että poika on aiheuttanut tapahtumaketjun itse jättämällä pysähtymättä, vaikka poliisit ajavat pillit päällä hänen perässään. Pysäyttivät he ketä tahansa, muiden (eli myös kyseisen nuoren) olisi tullut ajaa tien sivuun, joten selitys siitä ettei voitu tietää ketä poliisi ”jahtaa”, on hiukan ontuva.
Puhun syistä, miksi näihin tilanteisiin ajaudutaan, en seurauksista – niitä olen katsonut omassa työssäni ihan riittävästi. On turha osoitella työtään tekevää poliisia tai uhriutua tilanteessa, jossa on itse sortunut lain rikkomiseen. Se, millaisia valoja on vilkuteltu on yhdentekevää sen rinnalla, että mopo kulkee yli 100km tunnissa ja sillä ajetaan piittaamatta muiden turvallisuudesta. Osoitelkaa sitä rikosoikeudellisessa vastuussa olevaa nuorta, jonka vuoksi ympäristö on vaarantunut lopputuloksesta riippumatta. Hän olisi karkuun päästessään saattanut vaarantaa hengenvaarallisesti jonkun ulkopuolisen elämän, kuten minullekin kävi siellä Prisman takana. Ottakaa vastuu teoistanne ja lopetetaan tämä ainainen muiden syyttely ja uhriutuminen omista virheistään. Tällainen oman törttöilyn peittely ja häivyttäminen vedoten muiden ihmisten toimintaan sen jälkeen saa vereni kiehumaan.
Kunnioittaa poliisia. Ilman heitä olisimme pulassa. Voitte käydä ulkomailla katsomassa millaiseksi ympäristö muuttuu, jos ei siellä ole minkäänlaista järjestystä ylläpitävää tahoa olemassa. Olemme joskus vankilassa työskennellessäni jutelleet rikosseuraamusasiakkaiden kanssa siitä, kuinka kiva olisi istua muutamien viikkojen sakkovankina samalla osastolla kovan väkivaltarikollisen kanssa ilman, että kukaan olisi näkemässä. Tulimme kaikki siihen samaan lopputulokseen, että päivät eivät päättyisi hyvin.
Vastaa