Kirjoitin taannoin artikkelin Elämäni stalkkaus, joka oli pumpulinen tositarina siitä, kun pitkäaikainen sivusta seuraaminen muuttuukin avioliitoksi. Ihailuani en osaa sen suuremmin perustella, mutta halusin palata aiheeseen – itseasiassa erään lukijan pyynnöstä. Elämä on monen sattuman summa, emmekä todellakaan tiedä mikä seuraavan kulman takana odottaa. Haaveilulla voimme kuitenkin kuvittaa näkymää kuin etukäteen. Se ei saa silti mennä liian pitkälle, vaan kyse täytyy olla ainoastaan hyväntahtoisesta, huomaamattomasta, ja harmittomasta kiinnostuksesta. Samalla tavalla seuraamme myös julkisuuden henkilöitä. Toisen ihmisen elämää voi seurata sivusta, kunhan rajat ovat selvillä.
Elämäni stalkkaus-postauksessa kyse ei ollut sananmukaisesti vainoamisesta, jossa kohteelle aiheutuu Googlen tekoälyn kertoman mukaisesti pelkoa, ahdistusta tai turvattomuutta. Tarkoitan artikkelissani stalkkauksella täysin viatonta ja harmitonta ihailua, ja mielestäni raja kulkee siinä. Pelkoa, ahdistusta tai turvattomuutta aiheuttavasta vainoamisesta ilmoittaisin poliisille, tai itse siihen syyllistyvänä siirtäisin mielenkiintoni johonkin muuhun kiinnostavaan (musiikki toimii aina). Toisten elämän viaton seuraaminen on yhdenlaista haaveilua ja toisen ihmisen ”housuihin” asettumista. On mielestäni olennaisen tärkeää sisäistää se tosiseikka, ettei Brad Pittin kanssa tule oikeasti pääsemään koskaan illalliselle, tai ettei Madonna pyydä minua yleisöstä lavalle laulamaan yhdessä hänen kanssaan. (Tai että unelmieni mies ei tule koskaan kuulumaan osaksi elämääni).
Jos havaitsee, ettei ymmärrä tarkoittamani stalkkauksen haaveiden tasolla pysyttelyä, seuraaminen tulee lopettaa. Itselle täytyy kyetä jollakin keinolla kertomaan, ettei ole terveellistä (kenellekään) pyrkiä edistämään sellaista haavetta, joka on vain oman mielikuvituksen tuotetta. Olen joskus taannoin opettanut ongelmanratkaisutaitoja, joissa opetettiin ”luopumaan yrityksestä” kun selviää, ettei se tule onnistumaan. Kenenkään vainoaminen haitallisessa mielessä tai pakkomielteisesti on laitonta, eikä missään nimessä hyväksyttävää. Itseään häiritsevää vainoamista havaitessaan asiasta voi ilmoittaa poliisille, mutta tärkeintä on kertoa asiasta eteenpäin. Jos siihen pisteeseen on jouduttu, toisen ihmisen elämän seuraaminen on mennyt liian pitkälle ja se tulee lopettaa. Haaveilu ja vainoaminen ovat eri asioita. En minäkään mennyt soittamaan kitaraa ikkunan alle.
Vastaa